Olisipa ihminen, herrani, yhtä uskollinen läheisilleen,kuin minä olen uskollinen hänelle
Olisipa isäntäni yhtä valmis kiittämään lähimmäisiään, kuin minäolen aina valmis nuolemaan hänen kättään
Hoitaisipa isäntäni haltuunsa uskottua omaisuutta yhtä huolellisesti, kuin minä hänen omaisuuttaan vartioin.
Olisipa isäntäni nauru aina samanlaista, kuin minun hännänheilautukseni, yhtä vapaata, huoletonta ja vilpitöntä.
Olisipa hänen kärsivällisyytensä verrattavissa minun kärsivällisyyteeni silloin, kun tuntikausia odotan häntä kotiin, enkä ajattele kuitenkaan hänestä mitään pahaa.
– Piero Scanziasi
Tulen kotiin.
Koira heittäytyy minua vasten.
”Missä sinä olet ollut?
Viivyit niin kauan.
Kaipasin sinua,
kaipasin sinua,
kaipasin sinua.
Rakastan sinua,
rakastan sinua, rakastan sinua.
Mitä kassissa on?
Onko minulle jotain?
Oi, anna kun
nuolaisen korvaasi.
Oi, anna minun pureskella käsineitäsi.
Sinä olet KOTONA.”
-Pam Brown
Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan?
Siitä lähtee lauma kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että olet köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikö neljäskään tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudennessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olisi laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuivalta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oon vainaa?
Silloin lempikoirasi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen ja sä päätät jaksaa,
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.
Mut talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee, vaikka taivas räntää lykkää.
Sun naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin saat ne ulos ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koira elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailma muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.